Saamen kieli mielenterveystyössä

Juttuun haastateltiin Niila Rahkoa, joka on:

 

  • pohjoissaamenkielinen psykiatrinen sairaanhoitaja
  • syntynyt Rovaniemellä
  • opiskellut Oulussa sairaanhoitajaksi, mielenterveys- ja päihdepalveluiden suuntauksella
  • Lapin sote-uudistus -hankkeessa suunnittelijana

Niila Rahko on lapsesta saakka luovinut kahden maailman välillä. Hän kasvoi Rovaniemellä kaupunkiympäristössä pohjoissaamen kielisessä kodissa,  suomenkielisen maailman ympäröivänä. “Äidiltä sain lapsena ammentaa saamelaista kulttuuria muun muassa tarinoiden muodossa. Yhteydet sukulaisiin olivat hyvät ja perheemme kävi aina lomilla pohjoisessa äidin kotipaikalla. Kaikki serkut pienestä asti olivat siellä samaan aikaan”, Rahko muistelee. Lukion jälkeen hän muutti Ouluun, missä opiskeli sairaanhoitajaksi ja suuntautui mielenterveys- ja päihdetyön puolelle. Hän on vuoden 2021 alusta ollut mukana sosiaali- ja terveysministeriön hankkeessa suunnittelemassa saamenkielisiä ja saamelaiskulttuurin mukaisia mielenterveys- ja päihdepalveluita.

 

Työssään Rahko on päässyt huomaamaan, että eräänlainen etsikkoaika on monella käsillä. Monia askarruttaa oman kulttuuritaustan ja paikan etsiminen, ja se korostuu etenkin kielensä menettäneillä. Yleisesti moni saamelainen kokee kulttuurin menettämisen pelkoa joka ilmenee etnostressinä. “Myös semmoista on, että olenko tarpeeksi hyvä saamelaisena. Ne ovat raskaita asioita. Kulttuurin menettämisen pelkoon liittyy se, kuinka turhauttavaa on saada niitä kulttuurillisia oikeuksia, mitkä Suomen laissakin on määritelty. Kunnissa ei pääsääntöisesti olla riemun kiljahduksien saattelemana järjestämässä palveluita saamenkielillä, vaikka se olisi mahdollista. Ne saatetaan nähdä osin taloudellisena rasitteena tai työläinä järjestää ja organisoida”, Rahko pohtii. “Kuntien olisi hyvä lyöttäytyä yhteen saamelaisalueella ja miettiä yhdessä miten saisi homman toimimaan. Kunnat voisivat lainata työntekijöitä, jotta he olisivat koko saamelaisalueen käytettävissä”, kertoo Rahko.

 

Inarin kunnassa on lisäksi omat haasteensa kielellisen rikkautensa myötä. Kielikynnys on Rahkon kokemuksesta kuitenkin suhteellisen helppo ylittää. “Olen käyttänyt työssä pohjoissaamea ja asiakas on puhunut inarinsaamea. Ihan hyvin ollaan ymmärretty toisiamme”, Rahko hymyilee ja kertoo vertauksen kielen merkityksestä:

 

“Sitä voisi ajatella talona, jossa on takka. Talo lämpiää myös ilman takkaa, mutta takka tuo tunnelmaa ja lämpöä, jota ei pattereilla saa. Kieli on vähän samanlainen asia. Voi elää ilman sitä,  mutta samalla kuitenkin menettää paljon.”

 

Taikasana: potilaan oikeudet

 

Kieli on avain kulttuuriin. Kielilain mukaan jokaisella saamenkielisellä on oikeus saamenkieliseen palveluun julkishallinnollisissa palveluissa saamelaisalueella. Käytännössä se merkitsee sitä, että on oikeus saada terveyskeskuksessa saamenkielistä palvelua. Mikäli saamenkielistä työntekijää ei ole paikalla, täytyy varatulle ajalle järjestää tulkki. Muualla Suomessa potilaan oikeudet velvoittavat avun saamisessa saamen kielellä. Sitä täytyy osata kuitenkin vaatia. “Moni ammattilainen erehtyy toteamaan, että koska osaa suomea niin voi ottaa apua vastaan suomeksi. Siinä tilanteessa on muistettava potilaan oikeudet. Se on taikasana. Potilaan äidinkieli, kulttuuri ja hänen yksilölliset tarpeensa on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon hänen hoidossaan ja kohtelussaan”, Rahko opastaa.

 

Olisi tärkeää mahdollistaa ensiaskeleet mielenterveyspalveluissa saamen kielellä, vaikkakin sitten tulkin avulla. Tulkki ei nimittäin tulkkaa pelkästään ihmisen suoraa puhetta, vaan myös kulttuuria ja voi näin avata asioita ammattilaiselle. “Kulttuuritulkki selkeyttää ja auttaa ammattilaista ymmärtämään, että täytyy huomioida ihmisen tausta”, kertoo Rahko.

Vaikeista asioista puhuminen muulla kuin äidinkielellä saattaa olla työlästä. “Voi olla, että sanat eivät löydy suomeksi joistain tunneasioista puhuttaessa”, Rahko pohtii. “Tilannetta voisi verrata siihen, jos vaikka suomenkielisenä joutuisi menemään puhumaan mielenterveyspalveluista ruotsiksi. Kyllä se ehkä luonnistuu, mutta jollain tavalla tunne jää pois kun keskittyminen menee puheen tuottamiseen”, Rahko huomauttaa.

Kieli vaikuttaa ihmisen ajatteluun monella tapaa. Kieleen myös kohdistuu paljon tunnetta, varsinkin äidinkieleen. “Jos joku henkilö lähestyy minua ja puhuu saamen kieltä niin suhtautumiseni häneen on heti paljon valoisampi ja iloisempi. Saamen kieltä kuulemalla ja puhumalla tulee tavallaan automaattinen rinnastus lapsuuden äidinkieleen, turvalliseen ympäristöön ja kaikkiin niihin positiivisiin tunteisiin”, tähdentää Rahko.

 

“Voit joko alistua tai muuttaa systeemiä”

 

Jokaisella ihmisellä on omanlaisensa tapa työstää haastavia asioita. Kulttuurinmukaisen avun tarjoamiseen liittyy paikan ja ajan valinta. Näkisin, että poronhoidon kannalta paras hetki ammattilaisen tapaamiseen olisi erotusten aika. Siellä kohtaisi ihmisiä omassa ympäristössään ja pystyisi ehkä keskustelemaan vaikeista asioista  kahvipöydän ääressä. Samalla voisi sopia matalalla kynnyksellä tapaamista että »tules käymään ja puhutaan lisää», pohtii Rahko. Usein ongelmasta ei ole kerrottu isolle porukalle vaan suru tai vaikea asia on jaettu muutaman ihmisen kanssa.

 

Suvun kautta kulkeutuu omaan elämään niin myönteisiä kun pulmallisiakin asioita. Ylisukupolviset traumat saattavat heittää varjoja, mutta ajatusmaailman solmukohtia oikaisee niinkin yksinkertainen keino kuin keskustelu. Rahko itse kävi mullistavan keskustelun isoäitinsä kanssa ollessaan yläasteen loppupuolella. “Áhkku kertoi miten meidän suvusta ajatellaan toisissa suvuissa ja miten meidän suku ajattelee toisista suvuista. Áhkku sanoi loppuun sitten, että älä sinä ajattele niinkuin yleisesti ajatellaan, mutta tiedä, että toiset suvut saattavat ajatella meistä näin”, kertoo Rahko ja jatkaa: “Siinä on sellainen ajatus, mikä olisi kaikkien hyvä sisäistää. Ei välttämättä tiedetä enää mistä jotkin asiat tulevat, ja joku juttu saattaa olla sadankin vuoden takaa. Siitä ajattelusta pitäisi oppia pois, koska se ei ole enää konkreettista eikä siitä ole hyötyä.”

 

On siis hyödyksi tiedostaa, miten on ajateltu ja miettiä sisimmässään, miksi pitäisi itse ajatella näin, vai voisiko sitä muuttaa. Ylisukupolvisten traumojen äärelle, mitkä liittyvät vaikka sukujen välisiin kahnauksiin, voi seisahtua. Aiemmilta sukupolvilta siirtyy vastaavasti myös paljon hyvääkin. Rahkon äiti Arja Somby-Rahko on saamenkielinen psykoterapeutti, ja hän on siirtänyt pojalleen elämänasenteensa ja palon auttamistyöhön. “Äidin kanssa on puhuttu ylisukupolvisesta traumasta, joka meissäkin lapsissa tavallaan vaikuttaa”, Rahko avaa. Hänen äitinsä on lapsena joutunut käymään kansakoulussa asuntolasta käsin, joka omalta osaltaan on jättänyt jälkensä. Jäljestä syntyi taistelutahto, jonka huomaamattaan hän on myös siirtänyt omille lapsilleen. “Voit joko alistua tai yrittää muuttaa systeemiä”, kertoo Rahko.

 

”Jokainen näkee maailman eri tavalla, me mennään rikki ja ehjäännytään eri asioista ja eri tavalla.”

 

Syvien ja kipeiden asioiden avaamisessa hetkellinen välimatka lähipiiriin saattaa tuoda uutta näkökulmaa. “Kohdatessaan ylisukupolvisen trauman pitää se ensin tunnistaa. Seuraavaksi keskustelu kulttuurin tuntevan henkilön kanssa perheen ulkopuolelta voi auttaa asioiden käsittelyä. Pitää pystyä tunnistamaan filtterit joiden läpi on katsonut maailmaa ja sitten oppia näkemään maailma ilman niitä”, selventää Rahko. Jokaisen ihmisen kohdalla asiat toimivat eri tavalla, ja ne ovat usein melko mutkikkaita. Tämä on myös osasyy, miksi Rahko päätyi mielenterveysalalle. “On mielenkiintoista, että jokaisen kohdalla täytyy miettiä eri kantilta ja keksiä uudet ratkaisut. Jokainen näkee maailman eri tavalla, me mennään rikki ja ehjäännytään eri asioista ja eri tavalla”, Rahko sanoo.

 

Kulttuuri osana apua

 

Vielä saamenkielisten ammattilaisten vähyyttä paikataan tulkkauspalveluilla, mutta Rahko näkee tämän väliaikaisena ratkaisuna. “Palvelujen saamisen mahdollisuus saameksi tulisi olla samanlainen automaatio, millä lailla oletetaan saamelaisen osaavan suomea. Ei se saamelainen tarvitse tilanteessa tulkkaajaa vaan se ammattilainen. Kulttuurin täytyy tulla tulevaisuudessa esille paljon paremmin mitä nyt, ja silloin ammattilainen osaisi toimia tilanteessa kulttuuritietoisesti”, kertoo Rahko ja lisää: “Itsemääräämisoikeus toteutuu, kun pystyy määrittelemään millä kielellä palvelua saa. Se antaa merkityksellisyyden tunteen palvelutilanteessa ja siitä tulee paljon henkilökohtaisempaa mitä muuten”, perustelee Rahko. Samalla puhutaan jopa asiakas- tai potilasturvallisuudesta kun asiat tulevat ymmärrettyä oikein.

 

Rahko tuo esimerkin ymmärtämättömyydestä kulttuuriin. “Ihminen oli uupunut, kävi töissä ja lähipiirissä oli tapahtunut läheisen menetys. Erotukset oli tulossa. Asiakas koki, että muuten jaksaisi olla töissä, mutta kun oli erotusaika tulossa. Hän ei jaksaisi käydä sekä erotuksissa että töissä vaan palaisi loppuun. Lääkäri tuumaili, että jos jaksaa erotuksissa käydä jaksaa käydä töissäkin. Siinä vaiheessa oli pakko sanoa lääkärille, että ei hän voi jäädä erotuksista pois, koska siinä on hänen poronsa. Erotukset voivat olla myös voimaannuttava tapahtuma. Siinä näkee muita poronhoitajia ja sukulaisia, vaikka fyysisesti voi ottaa koville. Monesti erotuksissa ollaan yömyöhään tai jopa yön yli ja yötä päivään. Erotukset kun ei ole sama asia kuin työ. Se on elämäntapa ja kulttuuri.”, tiivistää Rahko.

 

Mielenterveyspalveuiden tarjoamissa hoidoissa on jo otettu kulttuuria mukaan eri tavoin. Kulttuurinmukaisia hoitotapoja on luonut esimerkiksi SámiSoster ry. Se on kehittänyt ja järjestänyt metsäterapian, joka on päihdepalvelujen yksi ryhmäterapiamuoto. Tiivistettynä siinä mennään porukalla metsään, missä nuotion äärellä rauhallisessa ympäristössä käydään asioita läpi dialogisessa keskustelussa. Toimintatapa on luotu sisällöllisesti kulttuurinmukaiseksi.

 

Vertaistukea netistä ja läheltä


Mielekkään työn ja elämäntavan lisäksi ihmissuhteet ovat olennainen osa hyvinvointia. Yhteyden säilyttäminen ystäviin ja keskusteluseuran löytäminen saa netin myötä uusia ulottuvuuksia, vaikkei korvaakaan kasvokkain tapahtuvaa keskustelua. “Sosiaalinen media antaa niitä asioita, mitä haluaa löytää. Googleen kun kirjoittaa ‘masennus’ niin se tarjoaa Facebookin ryhmiä, missä käsitellään masennusta. Näen sen hyödyn siinä, että jos vaikka hakeekin sanoilla ‘saamen kieli’ ja ‘masennus’ niin löytää niihin liittyviä ryhmäsuosituksia”, Rahko havainnollistaa.

 

Netissä olemiselle on hetkensä, ja Rahkolla on selkeä viesti somen käytöstä elämän suvantokohdissa. “Jos masentaa niin sulje Facebook, pistä kännykkä pois ja jätä Twitter ja Instagram tauolle. Niitä ei tarvitse päivittää joka päivä. Keskity ihmisiin, jotka on oikeasti ympärillä. Käy moikkaamassa sukulaisia,” kehottaa Rahko. Somesta tulee usein paljon negatiivista ja se myös värittää maailmaa ihannemaailmaksi, joka ei välttämättä ole todellista. “Some antaa paljon kun on hyvä olla, koska silloin pystyy torjumaan negatiiviset asiat. Jos on vaikea olla niin silloin ottaa negatiiviset asiat henkilökohtaisesti eikä näe niitä hyviä ja iloisia asioita. Meidän mieli vain joskus toimii niin”, opastaa Rahko.

 

Somen käyttö voi olla masentuneelle jopa vahingollista. Masentuneena ihminen ei välttämättä näe edes värejä, sillä aivojen kapasiteetti on silloin ihan vain masennuksesta selviytymisessä. Masennus on ihmisen mielikuvien tai ennakko-olettamusten ja maailman todellisuuden kohtaamisessa syntyvä epärealistinen tila, missä ihmisen luoma maailman käsitys murtuu ja muuttuu. Niinpä aivot järjestäytyy uudelleen ja rakentaa ymmärryksen ja kuvan maailmasta uudestaan. Käytännössä tämä aivojen työ rakentaa uutta käsitystä maailmasta on masennus. Aivot tarvitsee hirveästi kapasiteettia muodostaakseen kokonaan uuden todellisuuspohjan. Mielihyvähormoneja ei juurikaan erity ja negatiiviset tunteet puskee esille vahvasti.

 

“Se kuuluu masennukseen”, lohduttaa Rahko. “En tiedä miksi meidän mieli toimii niin, mutta niin se usein toimii. Se on yksi näkökulma masennuksen käsittelyyn. Masennus ei ole täysin paha asia, se on aikalailla ihmiselle luontainen juttu. Kaikki on ollu joskus masentuneita, pituus ja intensiteetti vain vaihtelee. Oleellista masennuksessa on, että se pitää käydä loppuun asti.”

 

  • Somevinkkejä Niilalta

    • Jos on masentunut olo niin some kiinni
    • Vertaistukiryhmissä ammattilainen paikalla
    • Harkitse, mihin kommentoit somessa: omalla nimelläsi tai ollenkaan

 

Masennusta voi aina työstää esimerkiksi tukeutumalla toisiin ihmisiin ja keskustelemalla läheisten kanssa. Voi yrittää löytää asioita, jotka kokoaisivat todellisuuden ymmärtämisen uudestaan. “Jo se, että kulkee luonnossa ja seuraa vaikka lehtien liikettä auttaa. Silloin keskittyy ulkoiseen maailmaan ja silloin aivot kyllä hoitaa loput. Jos velloo jossain asiassa, niin silloin ohjailee ajatusten toimintaa ja se ei ole hyvä. Täytyy antaa aivojen rakentaa uutta todellisuutta ja itse keskittyä ympärillä olevaan maailmaan. Kyllä sen saa kasaan taas,” Rahko selventää.


Mielen mullistukset ovat osa elämää. “Ihmisissä on aina joku toimintahäiriö. Ihminen on niin monimutkanen.”, Rahko pohtii. “Joskus masennukseen liittyy joku fysiologinen tekijä kuten dopamiinituotannon häiriö. Esimerkiksi läheisen menetyksestä johtuen koetaan yleisesti kahden viikon aikainen todella uuvuttava aika”, Rahko sanoo. Se on eräänlainen normaali masennus, joka tulee muutosvaiheessa elämää.

 

“Jotkut sanovat, että masentaa syksyisin. Minä sitten kysyn onko se syksy joka sinua masentaa vai mikä siinä masentaa, ei kai se syksyn vika ole”, hymähtää Rahko ja lisää: “Taustalla voi olla syksyisin koulun alku ja lisänä esimerkiksi koulukiusaaminen.” Siitä muodostuu ajatus, joka kytkeytyy ihmisen vuodenaikakäsitykseen. Ihmisellä on taipumus luoda yksinkertaistuksia ja yrittää unohtaa vaikeita asioita. Elämää pitää välillä käydä läpi, jotta pystyy kehittymään siinä.

 

Tukipilareita elämään rakentaa vaikka arkiset asiat. “Arjen rutiinit tuovat turvallisuutta kun joka aamu keittää kahvin samalla lailla ja lähtee samaan aikaan töihin”, kertoo Rahko. Ne luovat turvallisuutta, mutta altistavat tosin yleistyksien tekemiseen. Vaarana on myös autopilotilla eläminen. “Siksi pitää yrittää elää joka päivä kuin se olisi ainutkertainen”, painottaa Rahko.

  • Masennuksesta

    • Masennus vaikuttaa siihen, miten näkee maailman: ei välttämättä näe edes värejä.
    • Aivojen kapasiteetti on vain masennuksesta selviytymisessä.
    • Masennus on ihmisen mielikuvien ja maailman todellisuuden
      kohtaamisessa syntyvä epärealistinen tila, missä se, mitä ihminen luuli todelliseksi maailmaksi paljastuu epätodeksi.
    • Aivot järjestäytyy uudelleen ja rakentaa todellisuuskäsityksen uudestaan.
      —>  syntyy masennus
    • Aivot tarvitsee hirveästi kapasiteettia muodostaakseen kokonaan uuden todellisuuspohjan.
    • Silloin monesti tunteet on ensimmäiset, mistä ihminen selviytyessään karsii: positiiviset tunteet pois ja negatiiviset vahvasti esillä.
    • Masennus ei ole aina paha asia, vaan se on ihmiselle luontaista. Se vain pitää käydä loppuun asti. On myös olemassa masennusta, joka liittyy aivojen
      rakenteeseen, jolloin se ei taltu perinteisin keinon.
    • Masennusta voi aina työstää mm. tukeutumalla toisiin ihmisiin ja keskustelemalla läheisten kanssa. Voi yrittää löytää ne asiat, jotka romuttuivat ja aiheuttivat masennuksen. Se auttaa usein!
    • Anna aivojen rakentaa uutta todellisuutta ja yritä itse keskittyä ympärillä olevaan maailmaan
Niila Rahko koiransa Feeranin kanssa. Sen nimi tulee pohjoissaamen kielisestä sanasta feáran, joka tarkoittaa tapahtumaa.

Niila Rahko koiransa Feeranin kanssa. Sen nimi on mukaelma sanasta feáran, joka tarkoittaa seikkailua pohjoissaameksi.

Apua monelta taholta


Netissä on paljon vertaistukiryhmiä, joista osa on turvallisia ja ammattilaisten vetämiä. Aroista asioista puhumiseen kannattaa kuitenkin netissä suhtautua varauksella. “Ei kannata ottaa riskejä, että joutuisi vaikka nettikiusaamisen kohteeksi. Jos vaikka saamelaisasioista heittää kommentin niin aina sieltä tulee jokunen negatiivinen kommentti takaisin. Jos on valmiiksi erityisen haavoittuvaisessa tilassa, niin ilkeä kommentti saattaa aiheuttaa pahan särön”, Rahko puntaroi.

Netti ei toki ole ainoa paikka juttuseuralle. “Turvallisiin läheisiin ja ystäviin kannattaa tukeutua”, muistuttaa Rahko. “Heidänkään kanssa ei tarvitse väkisin puhua vaikeita asioita läpi, vaan heidän kanssaan voi vain olla. Jos on vaikka koti ja vanhemmat keiden luo mennä viikonlopuksi ruoille ja kattomaan leffaa niin se on varmasti parempi kuin lähteä etsimään vertaistukea tuntemattomilta ihmisiltä netistä”,
Rahko sanoo.

Jos turvallista kotia ei satu olemaan, niin silloin vertaistukiryhmät saattavat olla sopiva apukeino. Kannattaa aina valita ryhmä, missä on ammattilainen mukana. Rahko nostaa esiin, että on järjestöjä, jotka järjestää todella hyviä koulutuksia ja vertaistukiryhmiä.  “Päihdepuolelta näin tekee esimerkiksi Ehyt ry ja mielenterveyspuolelta Balanssi. Niillä on mahtavia ryhmiä, joita kokemusasiantuntijat vetävät.” Yksi oiva taho on myös Mielenterveystalo.fi, josta löytyy omahoito osiot ja saa muun muassa  nettiterapiaa lääkärilähetteellä. Avunhakijalle palvelu on ilmainen.

Monet tahot hyödyntävät etäyhteyksiä onnistuneesti ja palvelut ovat saavutettavissa entistä kätevämmin. “Saamenkielisten palveluiden tuottaminen Suomen kokoisella alueella ja näin pienillä resursseilla on täysin mahdotonta ilman somea ja etäyhteyksiä”, kertoo Rahko. Tarjolla on lisäksi paljon etäkoulutuksia ja etäryhmiä. Esimerkiksi Kela myöntää psykoterapiaa etänä ja Inarin kunnallakin kaikki mielenterveyspalvelut on mahdollista saada etänä.


Myönteisiä muutoksia tehdään jatkuvasti ja Rahko suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti. “Toivon, että Suomeen tulisi saamelaisille oma mielenterveyspalvelukeskus, sillä Norjan SANKS palvelee vain pohjoissaamenkielisiä. Haaveilen, että saamelaiset Suomessa saisivat tulevaisuudessa laadukkaita saamelaiskulttuurin ja -kielenmukaisia sote-palveluita. Sitä kautta myös osaaminen ja ymmärrys saamelaiskulttuurista kasvaisi”, kiteyttää Rahko.

  • Miten saada hoitoa saameksi?

    1. Hakeutuminen terveyskeskukseen
    2. Sieltä tekevät lähetteen LSHP:lle -> SANKS (Norjan puolella hoitoa vain
      pohjoissaameksi)
    3. 1. tapaamiskerta ja 1 krt/ vuodessa tapaaminen paikan päällä: itse
      järjestettävä & Kelan kustannettava (kannattaa varmistaa Kela-korvauksen saaminen
      matkoihin)
    • Saattaa joutua vaatimaan!
    • Kielilaki velvoittaa saamelaisalueella
    • Muualla pätee potilaan oikeudet
  • Niilan poiminnat

    Leffasuositus: Sámiblod. Amanda Kernell. 2016.

     

    Podcast: Sis-Finnmárkku syndroma https://soundcloud.com/sisfinnmarkkusyndroma

    Kirja: Trauma ja rakkaus. Harri Virtanen. 2019.