Noađđesirdašupmi

Trauma sáhttá sirdašuvvat buolvadahkii sosiála, psyhkalaš ja biologalaš mekanismmaiguin. Sáhka lea mihá máŋggabealagis áššis, seammá láhkai go olmmoš ja miella iešalddis. Mánná sáhttá vásihit vánhema vásihan trauma almmá dan haga, ahte mánná ieš livččii vásihan dan konkrehtalaččat. “Jus mun vásihan man nu ášši, de basttán ieš vel gieđahallat dan ja basttán jurddašit dan iežan vásáhussan”, Eriksen čilge trauma luonddu. “Trauma gieđahallamis joatkašuvvama ráidu lea dihtolágan: olmmoš integrere dáhpáhusa alcces, joatká eallimis ja gieđahallá ášši dan bokte. Go trauma lea árbašuvvan, de mii árbet reakšuvnnaid almmá dan haga, ahte beassat gieđahallat dan mii lea dáhpáhuvvan ja mii dan lea dagahan”, rahpá Eriksen. Jus olmmoš bastá gieđahallat, čilget sániiguin ja jierpmálaččat dan, dalle ášši bastá burgit.

“Lea njulgestaga álkit darvánit njulges ja oinnolaš rasismii go eahpenjulges, unnimusat seammá garra ja behtolaš rasismma hápmái.”

”Jus ášši ii raba, dat guođđá muhtin luottaid: mii leat psykofysalaš oruhat ja visot váikkuhit visot áššiide. Áššit eai goittotge boađe álo njuolga ovdan”, Eriksen muitala. “Ovdamearkka dihtii mu vánhemiid sohkabuolva heahpanii iežas identitehta, mii bođii ovdan dihto diliin. Gákti lei dakkár, man eai geavahan. Mánáide eai sámástan eaige oahpahan sámegiela, daningo dan eai atnán árvvus, muhto baicca dat lei ášši, man heahpanedje. Eanetlogukultuvrras mii nu lei binnáš buorebut go sámi kultuvrras. Ledje šierva erohusat, mat eai boahtán njuolga ovdan”, Eriksen vihkkedaddá. Issoras stuorra heahpat das, ahte lea dat gii lea, sirdo dalle nuppi olbmui. Heahpaneami vásáhus sáhttá boahtit hui fámolažžan ovdan eanetlogu kultuvrra olis. “Sániiguin čilgekeahtes heahpat ii daddjo jitnosit, muhto baicca dat čujuhuvvo eahpenjuolga máŋgga sierra dásis. Mii leat váhá fuonibut. Don leat mii nu váhá fuonit. Dat duskkástuhttá. Lea njulgestaga álkit darvánit njulges ja oinnolaš rasismii go eahpenjulges, unnimusat seammá garra ja behtolaš rasismma hápmái, fuomášuhttá Eriksen.

Raššodat, streassa ja ovddos guvlui mannan

Buorre identitehta ja iešdovdu leat vuođđoáššit seamma láhkai go iešmearridanriekti ja persovnnalaš vuoigatvuohta iežas jurdagiidda ja oaiviliidda. Dat leat buori mielladearvvašvuođa vuođđu, mii vuođđuduvvá mánnávuhtii. “Vánhen lea máŋgii speajal ja mánná oaidná iežas su bokte. Jus álelassii ilbmanit čujuhusat, ahte son ii leat seammá buorre go gii nu nubbi, de dat šaddada raššodaga. Mielladearvvašvuohta ii njuolga gillá, muhto raššodaga mielde olmmoš sáhttá ovdamearkka dihtii nuonddahaddat. Guhkesáigásaš streassa váikkuha eahpedearvvašlaččat sihke fysalaš ja psyhkalaš dásis”, Eriksen lasiha. Streassahormona dássi váikkuha nahkáriid bokte mielladearvvašvuhtii ja čiekŋumii. Vuođđodorvvu váili bidjá máná vára vuollái ja son dego oažžu trauma juo unnin. “Oahppá, ahte mii nu issorasaid lea dáhpáhuvvamin. Dat dagaha liigeaktiivvalaš, goas nu juobe ADHD dahje dan sullasaš dili. Dat dagaha dávjá čiekŋunváttisvuođaid, impulsiivvalašvuođa, diliid main leat riskkat ja lassánan gárrenávdnasiid geavaheami. Streassa sáhttá dagahit dáid albmanusaid maiddái rávesolbmuide”, gávnnaha Eriksen. Maiddái nuppástusat persovnnalašvuođa iešvuođain sáhttet dihttot.

Noađđesirdašumit leat diđoškeahtes ja gieđahalakeahtes traumat, maid mii leat ožžon vánhemiinnámet dahje lagašbirrasisttámet noađđineamet. Dasa laktásit bajásgeassinvuohta ja lagaš oktavuohta ja lassin dávjá mánná-vánhen -gaskavuohta. Dat eai goittotge jur sirdašuva indiviiddas indiviidii, muhto baicca buolvadagas nubbái. Noađđesirdašupmi sáhttá dihttot genehtalaš árbbis, muhto ii leat leahkimin miige genaid, mii mearrida olbmo galgamuša. “Go hállo genaid birra ja genaárbbis, de dat soaitá orrut galgamuš, man ii sáhte garvit, ahte go lea ožžon gena, de eallin lea billašuvvan. Muhto dat ii mana nu. Dieđusge ii sáhte nuppástuhttit dan, maid lea vásihan. Sáhttit goittotge áddet ja gieđahallat daid áššiid, vaikke dat ii livččege njuolga min trauma”, Eriksen čielggasmahttá. Eandalii searvvušlaš trauma ja searvvušlaččat váidojuvvon ášši gieđahallan sáhttá leat váigat. Nuppi dáfus dat sisttisdoallá fámu: jus oppa searvvuš doarjugoahtá oktasaš ášši, de dalle duohken lea olles servodaga doarjja. “Jávohuvvan sáhttá bávččagahttit, muhto nuppi dáfus searvvušlašvuođain ja oktasaš vásáhusain sáhttá beassat ovttas ovddos guvlui ja veahkehit guđet guoibmámet”, dárkkálmahttá Eriksen.

Gohpolas liibmabábir, mas ii beasa albma láhkai luovus

Gii ihkinassii sáhttá vásihit vuorddekeahtes nođiid eallimisttis. Jus goittotge juo ovddežis lea váigadis dilis, vuostegieđageavvamiid sáhttá leat váddáset gierdat. Eriksen muittuha, ahte háltti sáhttá nuppástuhttit ja sáhttá gávdnat ođđa bargoreaidduid. “Go áddet iežat, dat buktá fámuid, áddejumi, juobe riggodaga ja vuimmiid nuppástuhttit áššiid. Nu guhká, go noađđesirdašupmi lea dego čoaltu, man ii fáhte, ja lea dušše mii nu diđoškeahtes ja hálakeahtes áššiid, dat noađuha ja suoivanastá. Dat lea dego gohpolas liibmabábir, mas ii beasa albma láhkai luovus ja dat doalaha olbmo ovtta sajis. Go áššiid birra hállo ja dat áddejuvvojit, de dain bastá ceavzit”, Eriksen arvvosmahttá. Dat veahkeha, go hállá roahkkadit ja ádde historjjá.

Áššiid birra ii álo hállo, earret eará danne, ahte dat orrot leamen nu smáittit. Ovdamearkka dihtii rávesolbmo geahččanguovllus unna áššážat sáhttet orrut máná mielas issorasat ja suorggahahttit. Jus vásihivččii seammá ášši rávesolbmo áddejumiin, olbmos livčče stuorát vuoimmit gieđahallat dan. “Ášši, mii lea dagahan hávi mánnán, sáhttá orrut rávesolmmožin unni ja smáiti. Dat lea goittotge leamašan stuorra ášši dalle ovddešáiggis, vaikke sullasaš ášši ii šat basttášege bávččagahttit seammá láhkai. Go dáid mánnávuođas dáhpáhuvvan áššiid gieđahallagoahtá, de eará olbmuid uhcášeapmi ja imaštallan sáhttá dovdot hui unohassan. Go hállat dáid áššiid birra, de galgá smiehttat maid dat nubbi olmmoš lea vásihan mánnávuođastis ja makkár dovdduid dat dagahivččii dan ahkásaš olbmo mielas. Dalle beassat gieđahallat ášši váibmosa”, dárkkálmahttá Eriksen.

Trauma lasiha trauma noađđesirdašumi bokte. “Sáhttá leat, ahte buolvadat 1 vásiha maid nu ja diđoškeahttá gaskkusta dan buolvadahkii 2, mii láhtte dego livččii vásihan trauma ieš. Sii ohppet reakšuvnna vánhemiinniset, vaikko eai leat aitosaččat ieža vásihan trauma. Olmmoš sáhttá geavahit gárrenávdnasiid, leat impulsiivvalaš, váldit riskkaid, bártašuvvat, buohccát, earránit náittoslihtus ja sus sáhttá leat váttis duddjot guhkesáigásaš olmmošgaskavuođaid ja maiddái sáhttá jápmit liiggás árrat. Dat dihtto fas čuovvovaš buolvadagas”, áiccalmahttá Eriksen. Noađđesirdašumit sáhttet hápmašuvvat bearrašiid dahje servošiid mielde. Searvvušlaš trauma maiddái sáhttá leat, muhto das fuolakeahttá bearrašis ii vealttakeahttá leat čielga noađđesirdašupmi. Muhtimiin leat soaitán leat vuoimmit gieđahallat ášši dalán.

“In sáhte nuppástuhttit dan mii lea juo dáhpáhuvvan, muhto sáhtán seammás oahppat eallit áššiin ja áddet dan.”

Noađđesirdašumi sáhttá leat váigat oalát botket, muhto ii dan vealttakeahttá dárbbašge. “Mun sáhtán dahkat iežan oasi dainna, ahte oainnán maid lean árben ja mii ii rievtti mielde gula munnje. Lean dattetge árben dan. Ádden, gieđahalan ášši ja jus basttán, attán ándagassii. Ná mun beasan ovddos guvlui ja beasan eallit iežan lágan buori eallima. Dearvvasmahtán iežan eret traumas: in sáhte nuppástuhttit dan mii lea juo dáhpáhuvvan, muhto sáhtán seammás oahppat eallit áššiin ja áddet dan”, Eriksen muitala. Dása sáhttá dárbbašit olggobeale ámmátveahki ja dan gánnáha bivdit. Ovdamearkka dihtii genográmma dahjege sohkamuorra, mas leat govviduvvon olmmošgaskavuođat, leat fámolaš bargoreaiddut, maid ámmátolbmot geavahit. Dainna sáhttá áiccalmahttit soga historjjá ja vásáhusaid juobe buolvadagaid duohken.

Dorvvolaš sadji veahkeha gieđahallat rašes áššiid. Olmmoš bastá gieđahallat daid, go sutnje addojuvvo sadji vásihit ja hállat daid čađa dorvvolaččat. Muhtimiidda lea doarvái, go oažžu doarjaga lagašolbmuin, vuolgá duoddarii vázzintuvrii, morašta iehčanassii dahje hállá áššiid birra ustibiidda. Guhkesáigásaš traumat gáibidit gaskkohagaid ámmátveahkeheaddji veahki. Terapiija sáhttá veahkehit gieđahallat erenoamážit stuorra ja guhkesáigásaš áššiid. Dehálamos lea ožžodit lossa ášši man nu láhkai diđolašvuhtii ja čilgejuvvot sániiguin ja diekko bokte dohkkehuvvot ja laktojuvvot oassin historjásis.

Goas de galgá ohcalit ámmátveahkeheaddji lusa? “Jus mielas finiha jurdda, ahte soaitá dárbbašit ámmátolbmo veahki, de dat lea mearka das, ahte dat lea geahččalan veara. Ii leat leahkimin árvvoštallanskála, goas dan dárbbaša ja goas ii. Dasa váikkuha psyhkalaš ja vuoiŋŋalaš hearkivuohta ja raššodat. Nu gohčoduvvon unna áššášge lea stuorra ášši”, deattuha Eriksen. Duohtavuođa- ja soabadankommišuvnna mielde fállet maid veahki. Fállun galgá leat veahkki iežas gillii dahje gillii, mainna sávvá ja lassin maiddái ságastallan. Earret eará giela, identitehta ja fysalaš, psyhkalaš, sosiála ja searvvušlaš iešmearridanrievtti massin leat dán dáhpáhusas dat trauma, maid olmmoš gieđahallagoahtá. “Sávaldahkan lea, ahte duohtavuođa- ja soabadankommišuvnna mielde, mii dál álgá, sápmelaččat oččošedje viimmat mielladearvvašvuođabálvalusaid, mat leat dán rádjái praktihkas váilon. Sávaldat lea, ahte duohtavuođa- ja soabadankommišuvdna álggahan bargu livččii easka álgu ja ahte bargu bázášii bissovažžan”, Eriksen lohká.

Eatni- ja birrasa giella

Áššiid gieđahallamis okta dehálaš oassi lea giella. Galgá leat vejolašvuohta rahpat áššiid ja beassat hállat iežas eatnigillii. Giella soaitá leat maiddái oassi traumas, goas dan gillii ii basttege hállat áššiid rabas. Giella lea maiddái birrasa giella, mii sisttisdoallá hálli vásáhusmáilmmi ja historjjá “Ovdamearkka dihtii uhca báikegottis ássi eallilan sápmelačča gielas giellagovat lea hui dehálaččat. Dát boarráset olmmoš, guhte hálla erenoamáš sámegiela, geavaha máŋgii suomagiela sániid duoppil dáppil. Fállen sutnje sáddehusa Norgga beallái. Son biehttalii dadjamiin, ahte sii eai ádde su doppe, dasgo son geavaha nu ollu suomagiela. Dát almmái vásihii dan váttes áššin. Su giella lei dakkár giella, mas vásáhusmáilbmi lei nanusin”, govvida Eriksen. Eatnigiela mielde bohtet vuogit ovdanbuktit áššiid. Dat mearrida ja stivre olbmo jurddašeami. “Giella lea eanet go vaikke suoma-, ruoŧa- ja sámegiella ja nu ain. Olbmo giella lea dat dehálamos. Dat johtá giehtalagaid kulturdovdamušain”, ákkastallá Eriksen.

Iežas fulkkiid ja sin vásáhusaid ja muitalusaid guldaleapmi veahkeha áššiid gieđahallamis. “Mu ahkásaš ja nuorat olbmuid buohta láve leat nu, ahte leat oahppan kultuvrra maiddái girjjiin, logaldallamiin ja skuvllas, eaige dušše bearrašis. Ovdalas áigge eadnán lei hui mearrediđolaš dan hárrái, ahte háliidii mu ja oabbán sámegiel luohkkái. Stuorámus oassi skuvlla mánáin ledje sápmelaččat, muhto stuorámus oasi bidje suomagiel luohkkái”, muitala Eriksen. 1970-logu loahpas vuođđoskuvlla basttii vázzit vuosttamuš geardde sámegillii. Oahppamateriálat gal mái váilo praktihkas oalát. “Sápmelaš identitehtan morihii čihččet luohkás. Kirsti Paltto lei sámegiela oahpaheaddjinan. Mis lei diehtogilvu Dieđátgo? ja mii logaimet iežamet kultuvrra”, čaimmiha Eriksen muittašettiinis rievddalmas dili ja joatká: “Muittán go lohken girjjiin, ahte sápmelaččain leamašan iežaset osku. Smihtten ahte “Šoš, ii’at sáhte gal nu olu fuonit leat dát sámekultuvra go eará kultuvrrat, jus mis leamašan min iežamet oskuge ja iežamet ipmilat” Muittán ain, go dat goavddustuhtii mu nu fámolaččat. Áigi hurggii ja de ledjen rávesolmmoš. Ohppen, ahte mis sápmelaččain lea iežamet nástealbmi, nástegovat ja iežamet mytologiija čállon albmái. Ledje fastten imaštuvvan áddedettiinan makkár allakultuvra mii juo leat”, Eriksen muitala iluin.

“Jus kultuvra lea masson, de váldit dan eará vugiiguin ruovttoluotta.”

Vaikke skuvlabirrasis oahpaige iežas giela ja kultuvrra birra olu, dasa laktásedje maiddái fuotnivuođa dovddut ja heahpat. “Jus eanetlogukultuvrra ovddasteaddji diehtá eanet ja oahpahišgoahtá mu, mu iežan kultuvrras, de sáhttá álkit šaddat fuotnivuođa vásáhus. Seammás dihtto bajásgeassimis časkkestuvvon steampil iežas kultuvrras”, čielggasmahttá Eriksen ja ávžžuha joatkit roahkkadit ovddos guvlui. “Die de riepmagoahtit oahppagoahtit min giela ja kultuvrra. Jus dat lea masson, de váldit dan eará vugiiguin ruovttoluotta”, Eriksen čoahkkáigeassá. Iežas soga dovdan oktan nođiidisguin veahkeha iežas kultuvrra ja eallima hálduiváldimis. “Soga historjjá sáhttá dutkagoahtit ja čielggadišgoahtit, maid mu máddarat leat vásihan. Dat leat bargoreaiddut, maiguin noađđesirdašumi sáhttá gieđahallagoahtit ja ohcagoahtit áddejumi”, rávve Eriksen. Buohkain sáhttet leat dát bargoreaiddut geavahusas ja dárbbu mielde sáhttá ohcat maiddái olbmo, gii diehtá juo ollu fáttá birra. Dasa lassin searvvušlaš dáhpáhusat sáhttet leat vuogas báikkit, gos dieđuid sáhttá maid oažžut.